Tervetuloa preppaamaan

viralliseen verkkorippikouluun

www.rippikoulu.info

-sivustolle

• Maallistuminen
• Kirkonmäki
• Paavi
• Twaarna
• Sota
• ♥   Rakkaus   ♥
• Antikristus
• Ehtoollinen
• Kaste
• Joulu
• Syntymäpäivä
• Kirkkohistoria

• INFO - Etusivu
• Piispan tarkastus
• Sielu
• Väärä profeetta
• Babylon
• Jumalan nimi

Väärä profeetta

Mikä on profeetta? Pro­feet­ta on sel­lai­nen ta­ho, jo­ka väit­tää ju­lis­ta­van­sa yli-in­hi­mil­li­ses­tä läh­tees­tä saa­tu­ja vies­te­jä, tu­le­vai­suu­des­sa ta­pah­tu­vis­ta asi­ois­ta. En­tä mi­kä on VÄÄ­RÄ pro­feet­ta? Se on edel­lä mai­ni­tun kal­tai­nen ta­ho, jon­ka vies­tit Raa­ma­tun va­los­sa tar­kas­tel­tui­na osoit­ta­vat, et­tei­vät nuo vies­tit to­del­li­suu­des­sa ole so­pu­soin­nus­sa Luo­jam­me tah­don kans­sa ja si­ten läh­töi­sin hä­nes­tä.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Apostoli Johannes (1. Joh. 4: 1-3) kir­joit­taa näin: ”Rak­kaa­ni, äl­kää jo­kais­ta hen­keä us­ko­ko, vaan koe­tel­kaa hen­get, ovat­ko ne Ju­ma­las­ta; sil­lä mon­ta vää­rää pro­feet­taa on läh­te­nyt maa­il­maan.

Tästä te tunnet­te Ju­ma­lan hen­gen: jo­kai­nen hen­ki jo­ka tun­nus­taa Jee­suk­sen Kris­tuk­sek­si, li­haan tul­leek­si, on Ju­ma­las­ta; ja yk­si­kään hen­ki, jo­ka ei tun­nus­ta Jee­sus­ta, ei ole Ju­ma­las­ta...”.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Sellainen henkeytetty il­mai­su, jo­ka tun­nus­taa Jee­suk­sen ”li­has­sa tul­leek­si lu­va­tuk­si mes­si­aak­si” on Ju­ma­las­ta, mut­ta sel­lai­nen hen­key­tet­ty il­mai­su, jo­ka ei tun­nus­ta Jee­sus­ta, EI ole Ju­ma­las­ta.

Edellisen kappaleen pe­rus­teel­la; OI­KEA pro­feet­ta siis on TUN­NET­TU US­KOS­TAAN Jee­suk­seen. Se ei kui­ten­kaan ole vie­lä var­ma tae pro­fee­tan oi­keel­li­suu­des­ta, sil­lä Mat­teus kir­joit­taa it­sen­sä Jee­suk­sen to­den­neen seu­raa­vaa:

”Moni sanoo minulle si­nä päi­vä­nä: 'Her­ra, Her­ra, em­me­kö me si­nun ni­me­si kaut­ta en­nus­ta­neet ja si­nun ni­me­si kaut­ta aja­neet ulos rii­vaa­jia ja si­nun ni­me­si kaut­ta teh­neet mon­ta voi­mal­lis­ta te­koa?' Ja sil­loin mi­nä lau­sun heil­le jul­ki: 'Mi­nä en kos­kaan tei­tä tun­te­nut; men­kää pois mi­nun ty­kö­äni, te lait­to­muu­den te­ki­jät' ” (Matt. 7: 22-23).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Jeesuksen sanojen perus­teel­la pro­fee­tal­ta siis vaa­di­taan enem­män kuin se, että PRO­FEET­TA IT­SE VÄIT­TÄÄ saar­naa­van­sa Jee­suk­sen ni­mes­sä.

Jeesus totesi, että tai­vas­ten val­ta­kun­taan pää­see se, jo­ka te­kee hä­nen tai­vaal­li­sen ISÄN­SÄ TAH­DON (Matt. 7: 21). Voi­si­ko sa­ma seik­ka ol­la myös OI­KE­AN PRO­FEE­TAN tun­nus­merk­ki­ – kat­so­taan­pa.

Tuo Jeesuksen taivaal­li­nen ISÄ pu­hui ai­koi­naan Moo­sek­sel­le, tu­le­vas­ta pro­fee­tas­taan: ”Pro­fee­tan mi­nä olen he­rät­tä­vä heil­le hei­dän vel­ji­en­sä kes­kuu­des­ta, si­nun (Moo­sek­sen) kal­tai­se­si, ja mi­nä pa­nen sa­na­ni hä­nen suu­hun­sa, ja hän pu­huu heil­le kaik­ki, mi­tä mi­nä käs­ken hä­nen pu­hua” (5. Moos. 18: 18).

”Mutta profeetta, joka jul­ke­aa pu­hua mi­nun ni­mes­sä­ni jo­ta­kin, jo­ta mi­nä en ole käs­ke­nyt hä­nen pu­hua, ta­hi pu­huu mui­den ju­ma­li­en ni­mes­sä, sel­lai­nen pro­feet­ta kuol­koon” (5. Moos. 18: 20).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Luojamme tahdon teke­mi­nen näyt­tää to­si­aan ole­van OI­KE­AN PRO­FEE­TAN tun­nus­merk­ki. Jee­sus oli siis oi­keil­la jäl­jil­lä to­de­tes­saan te­ke­mi­sis­sään seu­raa­via piir­tei­tä: ”Jo­ka omi­aan pu­huu, se pyy­tää omaa kun­ni­aan­sa, mut­ta jo­ka pyy­tää lä­het­tä­jän­sä kun­ni­aa, se on to­ti­nen, ei­kä hä­nes­sä ole vää­ryyt­tä” (Joh. 7: 18) ja ”...et­ten mi­nä it­ses­tä­ni tee mi­tään, vaan pu­hun tä­tä sen mu­kaan, kuin mi­nun ISÄ­NI ON mi­nul­le OPET­TA­NUT” (Joh. 8: 28).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Jeesuksella, tuolla täy­del­li­sel­lä pro­fee­tal­la, oli siis syy­tä häm­mäs­tel­lä juu­ta­lais­ten nur­jaa suh­tau­tu­mis­ta hä­neen, jo­ka täyt­ti OI­KE­AN pro­fee­tan tun­nus­mer­kit: ”Mi­nä olen tul­lut ISÄ­NI ni­mes­sä, ja te et­te ota mi­nua vas­taan; jos toi­nen tu­lee OMAS­SA NI­MES­SÄÄN, niin hä­net te otat­te vas­taan. Kuin­ka te voi­sit­te us­koa, te, jot­ka otat­te vas­taan kun­ni­aa TOI­NEN TOI­SEL­TAN­NE, et­te­kä et­si si­tä kun­ni­aa, mi­kä tu­lee HÄ­NEL­TÄ, jo­ka YK­SIN ON JU­MA­LA? (Joh. 5: 43)

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

OIKEAN profeetan ennus­tuk­set to­teu­tu­vat, mut­ta oi­ke­at­kaan pro­fee­tat ei­vät vält­tä­mät­tä tie­dä täs­mäl­leen, kuin­ka ja mil­loin ne ta­pah­tu­vat.

Jo Daniel sai todeta, et­tei ol­lut hä­nen asi­an­sa ym­mär­tää saa­maan­sa nä­kyä: ”sil­lä ne sa­nat py­sy­vät lu­kit­tui­na ja si­ne­töi­tyi­nä lo­pun ai­kaan as­ti” (Dan. 12: 9). ”Mo­net si­tä tut­ki­vat ja ym­mär­rys li­sään­tyy” (Dan. 12: 4).

Ajan myötä hiljal­leen li­sään­ty­vän ym­mär­ryk­sen myö­tä ”van­hurs­kas­ten pol­ku on kuin aa­mu­rus­ko, jo­ka kir­kas­tuu kir­kas­tu­mis­taan sy­dän­päi­vään saak­ka” (Sananl. 4: 18).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Tuo ”sydnpäivä” saat­toi ol­la mie­les­sä Paa­va­lil­la hä­nen to­de­tes­saan nöy­räs­ti, et­tä ”tie­tom­me on va­ja­vais­ta, ja pro­fe­toi­mi­sem­me on va­ja­vais­ta. Mut­ta kun tu­lee se, mi­kä täy­del­lis­tä on, ka­to­aa se, mi­kä on va­ja­vais­ta (1. Kor. 13: 9,10).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Aikoinaan profeetta Naa­tan ke­hot­ti ku­nin­gas Daa­vi­dia te­ke­mään sen kai­ken, mi­tä Daa­vi­dil­la oli sy­dä­mes­sään pal­von­ta­huo­neen ra­ken­ta­mi­sek­si. Myö­hem­min Naa­ta­nin pi­ti il­moit­taa Daa­vi­dil­le, et­tä pal­von­ta­huo­neen ra­ken­tai­si­kin vas­ta Daa­vi­din jäl­ke­läi­nen. Vaik­ka pro­feet­ta Naa­tan jou­tui pe­ru­maan pu­hei­taan, Luo­ja ei hy­län­nyt Naa­ta­nia vaan käyt­ti hän­tä edel­leen il­moi­tus­ten­sa vä­lit­tä­jä­nä (1. Aikak. 17: 1-4, 11, 12, 15).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Erään kerran Jee­sus­ta kuun­nel­les­saan jot­kut kuu­li­jat luu­li­vat, ”et­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­ta oli KOH­TA il­mes­ty­vä” (Luuk. 19: 11).

Toisella kertaa veljien kes­kuu­des­sa sai al­kun­sa sel­lai­nen pu­he, et­tä eräs ope­tus­lap­si ei lain­kaan kuo­li­si – vaik­ka Jee­sus EI sa­no­nut­kaan niin (Joh. 21: 23).

Apostoleilla ja muilla var­hai­sil­la kris­ti­tyil­lä ope­tus­lap­sil­la oli siis joi­ta­kin vir­heel­li­siä tul­kin­to­ja ja odo­tuk­sia. Raa­mat­tu ei kui­ten­kaan luo­kit­te­le hei­tä ”vää­rik­si pro­fee­toik­si”.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Itse Jeesus, oman esi­merk­kin­sä ta­voin, ke­hot­ti seu­raa­ji­aan saar­naa­maan ja sa­no­maan: ”Tai­vas­ten val­ta­kun­ta on tul­lut lä­hel­le” (Matt. 10: 7). Jos sen ker­to­mi­nen JEE­SUK­SEN MIE­LES­TÄ (ja si­ten myös hä­nen tai­vaal­li­sen isän­sä mie­les­tä) OLI AJAN­KOH­TAIS­TA jo pa­ri tu­hat­ta vuot­ta sit­ten, niin mik­sei­pä sit­ten tä­nään tai vaik­ka­pa jo vii­me vuo­si­na tai vuo­si­kym­me­ni­nä.

Ylitoiveikaskaan suh­tau­tu­mi­nen tai odo­tuk­sis­taan pu­hu­mi­nen, Raa­ma­tun pro­fe­ti­oi­den pi­kai­ses­ta täyt­ty­mi­ses­tä, ei ole ”vää­rän pro­fee­tan” merk­ki myös­kään tä­nä päi­vä­nä. Vää­rä pro­feet­ta täy­tyy tun­nis­taa jois­tain muis­ta sei­kois­ta.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Jari A. Jolkkonen toi­mi­es­saan pas­to­ri­na Sa­von­lin­nan seu­ra­kun­nas­sa, lai­na­si Mat­teuk­sen sa­no­ja kir­joi­tuk­ses­saan ”Naa­mi­oi­tu­nei­ta su­sia liik­keel­lä” (Itä-Sa­vo 21.7.2013).

Matteus kirjoittaa meil­le näin: ”Ka­vah­ta­kaa (va­ro­kaa) vää­riä pro­feet­to­ja, jot­ka tu­le­vat tei­dän luok­sen­ne lam­mas­ten­vaat­teis­sa, mut­ta si­säl­tä ovat raa­te­le­vai­sia su­sia. Hei­dän HE­DEL­MIS­TÄÄN te tun­net­te hei­dät. - - hy­vä puu te­kee hy­viä he­del­miä, mut­ta huo­no puu te­kee pa­ho­ja he­del­miä. - - . Niin te siis TUN­NET­TE HEI­DÄT HEI­DÄN HE­DEL­MIS­TÄÄN” (Matt. 7: 15-20).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Paavali luetteli gala­ta­lai­sil­le noi­ta HY­VIÄ HE­DEL­MIÄ 5. lu­vun ja­kees­sa 22. Ja­keis­sa 19-21 lis­ta­taan nii­tä PA­HO­JA HE­DEL­MIÄ joi­ta il­me­nee ”vää­ris­sä pro­fee­tois­sa”. Lis­tas­sa mai­ni­taan muun mu­as­sa hau­re­us, irs­ta­us, epä­ju­ma­lan­pal­ve­lus, vi­ha­mie­li­syys, rii­ta, juo­net, eri­seu­rat ja lah­kot.

Mediasta voimme näh­dä lu­kui­sia esi­merk­ke­jä nois­ta PA­HOIS­TA HE­DEL­MIS­TÄ: Mies­pa­pit käyt­tä­vät sek­su­aa­li­ses­ti hy­väk­seen nuo­ria poi­kia, seu­ra­kun­nan joh­to­mie­het käyt­tä­vät sek­su­aa­li­ses­ti hy­väk­seen lap­sia, mies­piis­pa har­joit­taa hau­reut­ta nais­pa­pin kans­sa ja niin sa­no­tus­sa ”Jee­suk­sen syn­ty­mä­kir­kos­sa” käy­dään sen hal­lin­nas­ta kä­si­ry­syä eri kirk­ko­kun­ti­en kes­ken.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Pastori Jari A. Jolkko­nen ke­hot­ti mei­tä he­del­mi­en ”pi­tem­pi­ai­kai­seen tark­kai­luun”. Vir­kan­sa puo­les­ta hän lie­nee­kin voi­nut ihan ai­tio­pai­kal­ta tark­kail­la sel­lai­sia, lam­pai­den vaat­teis­sa jol­kot­te­le­via su­sia.

Kirkko koostuu monenlai­sis­ta ja­kau­mis­ta (eri­seu­rois­ta), lah­kois­ta, joi­den raa­ma­tun­tul­kin­ta poik­ke­aa toi­sis­taan­ – kuin­ka voi­sit seu­loa to­tuu­den sii­tä se­ka­mels­kas­ta?

Papisto ottaa osaa valti­on po­li­tiik­kaan vaik­ka Jee­sus to­te­si, et­tä hä­nen ku­nin­kuu­ten­sa (val­ta­kun­tan­sa) ”ei ole täs­tä maa­il­mas­ta”(Joh. 18: 36).

Papisto omalla esimerkil­lään ke­hot­taa seu­ra­kun­ta­lai­sia se­kaan­tu­maan maa­il­man asi­oi­hin vaik­ka Raa­mat­tu to­te­aa, et­tä ”Jo­ka siis tah­too ol­la MAA­IL­MAN YS­TÄ­VÄ, sii­tä tu­lee JU­MA­LAN VI­HOL­LI­NEN” (Jaak. 4: 4; 1. Joh. 2: 15-17).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Saarnaaja (Saarn. 8: 9) to­te­si, et­tä ”ih­mi­nen VAL­LIT­SEE tois­ta ih­mis­tä HÄ­NEN ON­NET­TO­MUU­DEK­SEEN”. Niin­pä Jee­sus kan­nus­ti­kin ih­mis­hal­lit­si­joi­den si­jaan tur­vaa­maan ”JU­MA­LAN val­ta­kun­taan” (Matt. 6: 9,10).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Voisivatko papit, jotka ke­hot­ta­vat luot­ta­maan IH­MI­SEN hal­li­tus­val­taan, ol­la OI­KEI­TA pro­feet­to­ja?

Sen sijaan NOISTA hedel­mis­tä tun­ne­taan VÄÄ­RÄT pro­fee­tat. Kun pap­pi tu­lee ko­tii­si vaik­ka­pa te­ke­mään vau­va­kas­tet­ta, hän te­kee sen ”su­loi­sin sa­noin” ”lam­mas­ten vaat­teis­sa”, si­säl­tään kui­ten­kin edus­ta­en pe­toa, jo­ka on Saa­ta­nan hal­lin­noi­ma luo­pio­kris­til­li­nen or­ga­ni­saa­tio, jo­ka huo­maa­mat­ta­si raa­te­lee suh­det­ta­si Luo­jaam­me.

 

 

Sivun alkuun

Takaisin etusivun alkuun